9.6.2015 klo 07:30 heräsin säännöllisiin supistuksiin. Tämä sai minut melkein hyppimään ilosta sillä käynnistys olisi ollut seuraavanaaamuna klo 8. Supistukset tulivat 3 minuutin välein ja olin positiivisesti yllättynyt; tämähän on helppoa hommaa. Saunoin, hengittelin ja kuuntelin musiikkia. Kävelin myös läheisessä puistossa ympyrää ja tein eväät valmiiksi sairaalaanlähtöä varten. Klo 14 aikoihin soitin synnärille ja kerroin olevani tulossa näytille piakkoin. Isäni tulikin tunnin kuluttua meitä kuskaamaan ja kyllä täytyy sanoa että sekä hän että mieheni jännittivät tässä vaiheessa vielä enemmän kuin minä. Sisätutkimuksessa olin auki 3 senttiä, joten saimme valita että tulemmeko osastolle vai menemmekö kotiin. Teimme kompromissin ja kävelimme puolisentuntia sairaalan pihassa ja kävimme kahvilla. Sitten lähdettiinkin kokeilemaan erilaisia kivunlievitys menetelmiä. Aloitin ammeesta ja kauratyynystä. Alkuillasta sain kipupiikin, jonka ansiosta nukahtelinkin välillä. Yövuoro tuli paikalle ja sovimme kätilön kanssa että laitamme epiduraalin, jonka jälkeen puhkaistaan kalvot ja noputetaan oksitosiinitipalla synnytyksen kulkua. Näin toimittiin ja homma eteni senjälkeen vauhdilla. Olin 7 cm auki ja nukuinkin välillä kun puutusta lisättiin kerran. Sitten pakotin itseni seisomaan ja istumaan,vaikka minua huimasi ja oksetti, mutta siltikään en ollut varsinaisesti kipeä. Ajattelin hetken kuluttua että ompas valtava paine, ja sitähän se oli mitä toivoimmekin. Sain alkaa ponnistamaan.10 minuuttia liki 21 tuntisen synnytyksen päälle ja poika oli maailmassa. 10.6.2015 klo 04:05 on hetki jonka tulen muistamaan hamaan hautaan saakka. Pojalla oli pituutta 53cm, painoa 4265g ja päänympärys oli 38,5 cm.
Sitä hetkeä kun saa oman vauvansa ensimmäistä kertaa syliin ei voi sanoin kuvailla. Iloa, itkua, hämmästelyä, hikeä, kylmyyttä, tärinää.. Kaikkea tuota se hetki piti sisällään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti