torstai 28. helmikuuta 2013
Ei kenenkään oma
Vaan nyt on tämä tyttö kuumeen oma. Hyi saakeli, kauhea olla kipeä. Nyt ei edes tekstiä tahdo syntyä. Eipä se toki ketään liikutakkaan, paitsi mua ittee. Olen hypännyt tässä takaisin siihen aikaan kun oli 15-vuotias. Olin tuolloin hirveän kiinnostunut punkista, aktivismista ja anarkiasta. Kuuntelin paljon sex pistolsia. Rottanikin nimesin Nancyksi. Lainasimpa tuossa sitten kirjastosta Deporah Spungenin Nancyn. Taisi Nancy olla kuuluisimpia skitsofreenikkoja siihen maailman aikaan. Erittäin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä kirja. Suosittelen, en kuitenkaan herkille ihmisille.
tiistai 26. helmikuuta 2013
No hard feelings!
Tässä sitä taas ollaan, LOMALLA. Onneksi joku on jo ennen lomaa paahtanut niskalimassa töita pari viikkoa, jotta tulevaisuus on siis taattu. Selviän lomasta siis kahdella yövuorolla. Mikä ihana autuus ja vapaus!

Olis vähän makee loma paita kesäksi, ainoa ongelma tässä on se että mikäs se sellainen kesäloma on? Tässä olis nyt takotus olla seuraavat puolivuotta työelämässä. Sitten vasta amk. En nimittäin aikonut mulliklubipapereilla hakea sairaanhoitajaksi. Jos sitten sen jälkeen pari vuotta työelämää ja sitten jatkokoulutus. Olisin ESIMIES, helvetin pelottava sellainen. Saapi nähdä..voihan toki olla että jään vain "rivimieheksi". Who knows..
Olis vähän makee loma paita kesäksi, ainoa ongelma tässä on se että mikäs se sellainen kesäloma on? Tässä olis nyt takotus olla seuraavat puolivuotta työelämässä. Sitten vasta amk. En nimittäin aikonut mulliklubipapereilla hakea sairaanhoitajaksi. Jos sitten sen jälkeen pari vuotta työelämää ja sitten jatkokoulutus. Olisin ESIMIES, helvetin pelottava sellainen. Saapi nähdä..voihan toki olla että jään vain "rivimieheksi". Who knows..
lauantai 16. helmikuuta 2013
Hei hei mitä kuuluu?!
No ihan helvetin hyvää kuuluu. Sain tuossa viimeksi eilen kuulla, kuinka huono ihminen olen kun menin laihdutus leikkaukseen. Luulen itsestäni liikoja ja luulen että kaikki miehet haluavat minua. Ja en kuulemma itse tiedosta tätä ongelmaani. Lisäksi sain informaation että KAIKKI kaverini ovat tätä mieltä. Ja näin siis kertoi vanha ystäväni, joka oli tuhannen juovuksissa. Halusi herättää minut todellisuuteen. Eli täten ilmoitan teille, olen järjettömän itserakas paska. Ei siis kannata tutustua.
Sen vaan sanon, että normaalit ihmiset eivät tiedä milta tuntuu olla lihava. Miltä susta tuntuis jos joka paikassa minne menet ihmiset tuijottaisivat ja kääntyisivät supattamaan toisilleen "kato mikä läski"? Milta susta tuntuisi jos lääkäri sanoisi sulle, että sä kuolet? Miltä susta tuntuisi käyttää koon 62 vaatteita 18-19-vuotiaana? Miltä susta tuntuisi jos sulla todettaisiin samaan aikaan kihti ja 2.tyypin diapetes.
Okei pahalta. Sä haluat muuttaa elämääsi. Kun muutut alat elää sitä kadotettua nuoruutta. Kun mun ystäväni bailasivat ja iskivät jätkiä 15-vuotiaana minä makasin kotona masentuneena ja viiltelin. Yritin itsemurhaa useita kertoja. Söin ja oksentelin säännöllisesti. Minun nuoruuteni meni siinä. 17-kesäisenä lakkasin yrittämästä. Söin miten huvitti ja ryyppäsin holtittomasti, vaikka yksin asuntolassa. Sitten heräsin ja siitä olen kiitollinen.
Kun nyt vihdoin olen tyytyväinen elämääni, ei se tarkoita sitä että olisin täysin tyytyväinen itseeni. Leikkauksesta saa myös kärsiä. Minulla on ryppyinen mummomasu jota häpeän yli kaiken, mutta se voittaa sen miltä mahani näytti 65 kiloa isompana.
Mitä miehiin tulee, omapa on asiani. Olen ollut sinkku pitkään (edellistä "suhdetta"en laske) ja mielestäni 20-vuotiaalla sinkkunaisella on oikeus harrastaa irtosuhteita. Miksi tälläinen elämäntyyli on hyväksyttävämpää miehelle? Ilmeisesti tasa-arvo on edelleen vieras käsite rakkaassa kotiympäristössämme.

Jos teita ärsyttää lukea tällaista tekstiä, sulkekaa silmänne. Minä herätän nyt vuorostani teidät todellisuuteen. Muillakin on varmasti vaikeaa, tiedän sen sillä olen vuosia ollut olkapää johon turvaudutaan. Varsinkin silloin kun olin valtavan kokoinen. Lihavat on lepposia niin ku sanotaan siinä laulussa. Nyt on minun vuoroni pitää hauskaa ja itkeä olkapäille. Haluan elää omaa elämääni, hyväksyivät toiset sen tai eivät.
Sen vaan sanon, että normaalit ihmiset eivät tiedä milta tuntuu olla lihava. Miltä susta tuntuis jos joka paikassa minne menet ihmiset tuijottaisivat ja kääntyisivät supattamaan toisilleen "kato mikä läski"? Milta susta tuntuisi jos lääkäri sanoisi sulle, että sä kuolet? Miltä susta tuntuisi käyttää koon 62 vaatteita 18-19-vuotiaana? Miltä susta tuntuisi jos sulla todettaisiin samaan aikaan kihti ja 2.tyypin diapetes.
Okei pahalta. Sä haluat muuttaa elämääsi. Kun muutut alat elää sitä kadotettua nuoruutta. Kun mun ystäväni bailasivat ja iskivät jätkiä 15-vuotiaana minä makasin kotona masentuneena ja viiltelin. Yritin itsemurhaa useita kertoja. Söin ja oksentelin säännöllisesti. Minun nuoruuteni meni siinä. 17-kesäisenä lakkasin yrittämästä. Söin miten huvitti ja ryyppäsin holtittomasti, vaikka yksin asuntolassa. Sitten heräsin ja siitä olen kiitollinen.
Kun nyt vihdoin olen tyytyväinen elämääni, ei se tarkoita sitä että olisin täysin tyytyväinen itseeni. Leikkauksesta saa myös kärsiä. Minulla on ryppyinen mummomasu jota häpeän yli kaiken, mutta se voittaa sen miltä mahani näytti 65 kiloa isompana.
Mitä miehiin tulee, omapa on asiani. Olen ollut sinkku pitkään (edellistä "suhdetta"en laske) ja mielestäni 20-vuotiaalla sinkkunaisella on oikeus harrastaa irtosuhteita. Miksi tälläinen elämäntyyli on hyväksyttävämpää miehelle? Ilmeisesti tasa-arvo on edelleen vieras käsite rakkaassa kotiympäristössämme.
Jos teita ärsyttää lukea tällaista tekstiä, sulkekaa silmänne. Minä herätän nyt vuorostani teidät todellisuuteen. Muillakin on varmasti vaikeaa, tiedän sen sillä olen vuosia ollut olkapää johon turvaudutaan. Varsinkin silloin kun olin valtavan kokoinen. Lihavat on lepposia niin ku sanotaan siinä laulussa. Nyt on minun vuoroni pitää hauskaa ja itkeä olkapäille. Haluan elää omaa elämääni, hyväksyivät toiset sen tai eivät.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)