Te echo de menos - kaipaan sinua

Molina de segura, Murcian lähellä oleva kaupunki.

Torre pacheco, pikku kaupunki itäisessä eteläespanjassa.

Barcelonan lentokenttä

Los alcazares, unelmien merikaupunki.

Lorcan kaupunki, keskellä vuoristoa.

ShoPPinG dAy

Tulipa törsättyä semmoset 150€ vaatteisiin mania. Ostin takin, viidet housut, topin, kengät ja jakun. Muuten normipäivä. Sain viikonloppu duunia ja saan tällä viikolla tietää kuinka kesätyöni etenevät. Mielenkiintoista.
Raksatyömaalla mummolassani hommat on edenneet hurjaa vauhtia. Niinkin hurjaa, että paappa tuli katon läpi ja moottorisaha perässä. Onneksi kerkesi alta pois! Huhhuh, tässä perheessä jännitystä riittää.
Itse olin tuossa loppu viikosta sairaana ja nyt on pikkuveljen vuoro sairastella. Kaikkee mukavaa on nyt liikenteessä.
Harjoittelu hommat etenee ihan okei. Ohjaaja vaihtui kesken kaiken. Aiemmalla ohjaajallani oli liikaa ohjattavia. Toivottavasti tämän uudenkin kanssa tullaan juttuun, miltä kyllä tänään näyttikin.


Tarkoitus olis viettää pari seuraavaa v-loppua ihan vain vaasassa, en tosin tiedä kuinka pystyn olla tekemättä hommia mummolassa.

Onsdag.

Canal+ total tuli kotiini! Nyt kun vielä osaisi hakea noi kanavat. MYÖNNÄN olen varsin toivoton tapaus elektroniikan suhteen. Onneksi eräs ystäväni lupasi tulla auttamaan asian kanssa..
Jälleen on yksi harjoottelu päivä takana. Ja huomenna odottaa 13 tuntiten työpäivä (7 tuntia harjoittelua ja 6 tuntia palkkatyötä). Fiilis on ihan okei, mutta mikä mahtaa olla huomen illalla :D Oletettavast melko väsynyt.
Tämän ns. nettipäiväkirjan myötä on vähän tuo vanhanaikaisen päiväkirjan kirjoittelu jäänyt unholaan. Se on kai tätä nykyaikaa. Tiedän, tiedän olen vanhanaikainen. Mutta ylpiä siitä!!
Viikonloppuna luvassa on kavereita ja ipanakirpparia. Perjantaina on palkkapäivä ;)!!
Asiasta moottorisahaan vihaan tätä takatalvea. On tooooosi kiva lähteä aamulla lumisateeseen fillaroimaan! Kyllä..autoani ei olla vielä katsastettu. Jos pystyisin itse täältä käsin asiaa hoitamaan, tilanne olis varmaan parempi. Toisaalta saan liikuntaa ja rahat säästyy. Kunhan sitten kesällä edes pääsisin poppeloimaan (autoni nimi on poppeli, näin tiedoksi vaan...)!



Siinä teille silmänruuaksi ihana mossemussukkani <3 Elämäni ainoa mies!

TÖRSDEI

Hubaa. Työpaikalla oli juhlat. Oikeen humppabändit, kakut ja kaffit. Huomenna luvassa SUOMI-NORJA HARJOITUS MAAOTTELU..fiilis kohdillaan?

Kaikella kunnioituksella norjan naapurit, toivottavasti otatte kunnolla turpaan viimesitään MM-kisoissa! Älkää suomalaiset koskaan lakatko fanittamasta lätkää. Kultaa tuskin tulee tänävuonna, mutta toivottavasti otetaan kaikki mahdollinen kunnia irti!

RAiNbOwHoUsE

Elämä jatkuu. uusi työharjoittelujakso on alkanut mielenterveyskuntoutujien päivätoiminnassa. Harjoittelun ohelle teen sijaisuuksia eräälle firmalle. Kylläpäs minua vedetään joka suuntaan. Tänäänkin olen tehnyt jo 12 tuntisen päivän.  
Me alamme jo perheemme kanssa nousta tuhkasta. Tuhkasta tottatosiaan. Kunta ei apua tarjoa, mutta olemme kiitollisia SPR:lle. Ja Kaikista suurin apu tulee meiltä toinen toisillemme, ja muilta läheisiltä. Uskon että kaikki muuttuu pian hyväksi.ensiviikolla saan ihan mukavan tuntuisen palkan ja menen ostamaan mummalle kaikkea kivaa. Sinisiä astioita ja sellaisia juttuja joita hän rakastaa. 





Paistaahan se päivä risukasaankin!

Moskaa..

7.4.2012 kello 14:00 nauroimme mummolassani. Juhlimme mumman 58-vuotis syntymäpäiviä. Noin kello 14:30 lähdimme kymmenen kilometrin päähän Vähänkyrön keskustaan. Kun munmma palasi kotiin noin kello 15:00 oli tupa liekeissä ja savua tulvi joka raosta. Itse olimme juuri kotitien päässä tervajoella, kun eno soitti serkulleni ja sanoi että talo palaa. Siitä alkoi helvetillinen kaahaminen takaisin merikaartoon. Mielessäni pyöri kysymyksiä: Onko mumma kunnossa?Pitääkö siellä ruveta elvyttämään? Ovatko koirat kunnossa? Mistä se palo on alkanut? Jätimmekö vahingossa hellan päälle?...Saavuimme mikontielle jossa palomiehet vilisivät. Ihmisiä tuli kaukaakin kyyläämään kun meidän elämämme paloi poroksi. Palomiehet avasivat katon, jotta saisivat palon sammutettua. Otimme serkkuni kanssa tehtäväksi tuoda koirat tarhasta pois. Pelkäsimme, että ne poloiset saavat savusta kaikki myrkyt keuhkoihinsa. Mumma oli shokissa. Paappa ja eno tyttöystävineen tulivat pilkkireissultaan. Emme voineet muuta kuin odottaa, että tuli saataisiin aisoihin. Lopulta tuli saatiin voitettua ja enimmät savut poistettua tuvasta. Menimme sisälle taloon. kaikki oli pikimustaa. Keittiö oli aivan mössönä. Oikeastaan juuri mitään ei jäänyt jäljelle. Mumman elämä, kodinhoito oli viety häneltä. Enää ei ollut kotia mitä hoitaa. Paapan elämän työ ja harrastus, metsästys oli viety. Metsästys kamppeet, palkinnot ja kunniakirjat.. kaikki pilalla. Menin mumman kanssa vielä uudelleen tupaan. "voi, täällä ei ole enää mitään." En ole koskaan nähnyt isovanhempiani noin murtuneita. Kaikki oli menetetty. Paappa ja mummani edesmennyt isä rakensivat talon 1970-luvulla. Mumma oli 16-vuotias ja odotti ensimmäistä lastaan, joka on minun äitini. Siinä talossa ovat kasvaneet mumman ja paapan lapset, heidän lapsenlapset ja rakkaat lemmikit. Meistä kukaan ei ikinä olisi uskonut, että meille tapahtuu näin. Mitä seuraavaksi tapahtuu..sitä emme tiedä. Voimme vain pitää toinen toisiamme pystyssä, tämän kurjuuden keskellä.


Rivienvälistä; Nauttikaa elämästä ja olkaa ylpeitä siitäkin vähästä mitä teillä on, sillä hetkessä teiltä voi mennä kaikki.

LOVE LOVE LOVE

Ylitin itseni ja pääsin MTP-puolelle opiskelemaan. Olen erittäin onnellinen! Mukavaa kun saa opiskella sellaista alaa mikä kiinnostaa todella kovaa. Tutkin vapaa-ajallani alan kirjallisuutta ja nettisivustoja usein. Olen ns. tiedenjanoinen opiskelija, niinkuin joskus edellisessä koulussa muuan opettaja sanoi. Voi että olisipa jo työharjoittelu. Luonnollisesti menen mielenterveyskuntoutujien päivätoiminta keskukseen. Ei helkkari mähän hehkutan tämmösistä asioista jotka ei varmaan vähempää vois kiinnostaa. Yleensä hehkutetaan ihmissuhteista tai jostain muusta kliseestä, mutta minulla on elämässäni muutakin sisältöä. En nyt kyllä mitenkään kannusta ketään ruveta ns. hikaroimaan, mutta kun jonnekkin lähtee opiskelemaan kannattaa olla aidosti kiinnostunut alasta. Myöhemmin voi toki huomata että tämä ei sitten olekkaan mun juttu, niin kuin mullekkin kävi edellisen linjan kanssa. Mun paikka on sittenkin lähellä ihmistä, eikä eläintä. Silloin 16-vuotiaana vaan tuli eleltyä vaaleanpunaisen pilvenhattaran päällä, autuaan tietämättömänä siitä ettei elämä olekkaan niin yksinkertaista. Nyt kuitenkin koen ensimmäistä kertaa olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Vaikka olisin vain vanhusten kanssa kokisin senkin työn omakseni,  mitä en olisi ikinä uskonut itsestäni. Kun kirjoitan näitä blogitekstejä, toivon että niistä olisi oikeasti jollekkin apua, edes vähäsen.  Ammatin valintakaan ei ole helppo juttu. Ja kolmen vuoden koulun aikana sitä kerkeää ihmisenä muuttumaan monen monta kertaa. Ei kuitenkaan kannata ensimmäisessä epäröinnissä heittää hanskoja tiskiin. Koikeilemalla se selviää. Itseään täytyy testata joskus.



Nyt on aika palata mikrobiologian mystiseen maailmaan...

Never stop believe

MIKSI MIKSI MIKSI?!! miksi mua pidetään jännityksessä. Osa on jo saanut tietää onko päässyt haluamiinsa koulutusohjelmiin. JÄNSKÄTTÄÄ. En saa nukuttua kunnolla yöisin ja päivisin olen ihan sika väsynyt. En oikeesti malta odottaa!!