Never stop working

Tupakka jäi, duuni tuli tilalle. Eli syy miksi en ole tänne rustaillut lienee selvä. Kerään varoja, jotta voisin shoppailla toukokuussa kaikkea mukavaa.pääasiassa uusia vaatteita. Housujen kanssa saa jatkuvasti taistella. Eli kyllä, 35 kilon painonpudotus näkyy lantiossa..ja naamassa..ja mahassa..ja rinnoissa..JOKA PAIKASSA. Olen varsin tyytyväinen, mutta haluan vielä enemmän tuloksia. Niimpä päätin ottaa tähän väliin huikattoman huhtikuun. juhlat saa jäädä ja urheilu tulla tilalle. Ensin täytyy kuitenkin vielä vikasta kouluviikosta selvitä. Jos rehellisiä ollaan, koulunkäynti maistuu melkeimpä pahville. Töissä on mukavempaa.



Tuo söpö maisema sai minut uniseksi, joten hyvää yötä.

Smoke and fly

Keskiviikkoinen kevät-masennus. Huomasin olevani maanisdepressiivinen. Nyt hävettää tunnustaa, ratkesin taas tupakoimaan. SORRY MAMI. Äitini kyylää blogiani. Mitä väliä? On sillä väliä. me olemme äiteen kanssa kuin parhaat kaverukset. Luottamus pelaa ja on aina pelannut. Nyt kuitenkin päätin että sitten kun lopetan, lopetan kunnolla ei mitään bilepolttelua. Tiedän että pystyn siihen kun vain tarpeeksi haluan. Juuri nyt en halua. En edes ajattele. Ykkösasia elämässäni on nyt laihtuminen. Sitten tulee kaikki muu. En kyllä käytä tupakkaa laihdutus keinona, mutta se vie ruokahaluni. Nälkää en tunne, mutta minulla on mielitekoja kuten teillä "normaaleillakin".  Älkää koskaan aloittako tupakanpolttoa, koska riski ratketa uudelleen on mukana koko loppu elämän.

Huumevalistus?

Nuorille on turha jakaa yleistietoa erilaisista huumausaineista. Valitettavasti he tietävät niistä hyvinkin paljon. Mahdollisesti tieto on peräisin kavereilta tai se on itse opittu kantapään kautta. Vanhemmat toivovat että huumevalistus tulisi koulun puolesta. Entä sitten kun nuoria ei kiinnosta koulunkäynti? Kaikki mistä heille paasataan menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Entäs vanhemmat? Vanhemmat ajattelevat usein jotakuinkin näin "ei meidän lapsemme." Mitä siis turhaan saarnaamaan, kun ne meidän lapset ovat niin "puhtaita". Totuus on kuitenkin se, että jo muutamassa kuukaudessa tämä ns. puhdas nuori, voi likaantua pahastikkin. Syynä ovat aineet, niiden käyttö ja niiden välittäminen. Aineet ovat nuoren ainoa elämänkumppani.  Koulunkäynti ei enää maita vähääkään, eikä nuori välttämättä vieläkään käsitä että syynä ovat aineet.
Kama on ponnahduslauta muunlaiseen rikollisuuteen. Syntyy noidankehä. Ei ole ammattia, ei ole työtä, ei ole rahaa ja ei ole kamaa.  Kehästä pääsee yhdellä hyvällä tavalla (jonka me kaikki varmasti tiedämme) ja kahdella pahalla tavalla. Otetaan velkaa tai ruvetaan tekemään rikoksia. Murtoja, ryöstöjä ja mitä vain, vaan siksi että kama pysyisi elämässä.  Nuorelle kertyy rikosrekisteriin komeita merkintöjä; myymälävarkauksia, rattijuopumuksia ja huumausaine merkintöjä. Lopulta nuorta odottaa vankila. Vankilasta tulee nuoren koti ja siellä oleskelu tutustuttaa yhä suurempiin rikollisuuden ympyröihin. Lopulta elämä on kamppailua yhteiskuntaa vastaan, aineiden puolesta. Aineet pysyvät elämässä ja ennemmin tai myöhemmin ne vievät hengen. Jos itse aineet eivät ehdi tätä nuorta tappaaa, sen tekevät entiset rikoskumppanit, ihmiset joille hän on velkaa.

Rivienvälistä; Nuoret, aineet vievät hautaan.

Mind is everything

Freud määrittelee sanan mielenterveys näin; "kyky rakastaa ja kyky tehdä työtä". Mielestäni hän on oikeassa. Jos kykenemme rakastamaan ja työskentelemään pysyy elämämme tasapainossa ja mieli kunnossa. Miksi mietin mieltä? Siksi koska aihe on meille kaikille ajankohtainen. Lisäksi jätin tänään päätöksen koulutusohjelma valinnastani koululle. Valitsin mielenterveys ja päihdetyön. Toivottavasti haastattelu sujuu hyvin. Miksi sitten päihteet? Mieli ja päihde kulkevat usein käsikädessä. Ne ovat kuin bestikset. Päihteiden suurkuluttaja saattaa seota herkästi. Seonnut puolestaan ajautuu helpommin päihdekierteeseen. On toki tapauksia, joihin tämä ei päde. Viisas opettajani sanoi koulussa "kukaan ei vihaa alkoholistia niin paljon kuin narkkari ja kukaan ei vihaa narkkaria niin paljon kuin alkoholisti". Aina omaa riippuvuutta/vaivaa yritetään puolustaa. Näinhän on ns. normaalissakin elämässä. Vanhemmat puolustavat aina omia lapsiaan ja mollaavat muitten mukuloita.  Vanhukset vertailevat sairauksiaan ja AINA oma on kaikista kauhein. Nuoret ovat poikkeus: he ihailevat kaikkia muita, paitsi itseään. Tietyssä mittakaavassa voisimme ottaa heistä mallia. Lapset peilaavat itseään aikuisiin. Jos aikuinen saa tehdä tuota niin silloin sen on oltava hyväksyttävää. Ja lapsen silmissä oma isä ja äiti ovat aina kaikista parhaimmat tyypit maailmassa, vaikka kylillä puhuttaisiin muuta.

Rivien välistä; ottakaa nuorisosta mallia, älkääkä mollatko. Ei kannata toivoa aikuiseksi kasvamista sillä jos me kaikki olisimme nuoria, maailma olisi paljon parempi paikka.

Never mind

olipa kerra sininen torstai ilta. Eikä siitä sen enempää.

Sain eilen alemmuuskompleksin. Myönnän kärsin huonosta itsetunnosta, kuin moni muukin. Se ei näy päälleppäin, eikä tule esille usein. On hetkiä jolloin tunnen itseni kauniiksi. Toki myös niitäkin jolloin tunnen itseni erittäin rumaksi ja lihavaksi. Sellaisina hetkinä toivon, että kukaan ei huomaisi. Mutta melko usein läiheset ihmiset sen  näkevät. Pönkitin egoani menemällä kauppaan, josta en aikaisemmin ollut ostanut yläosia. En ole uskonut mahtuvani niihin. Toisin kävi, ostin topin kokoa 42. ja niin jäi huonoitsetunto historiaan, ainakin toistaiseksi. Miksi me naiset saamme allemmuuskomplekseja huomattavasti useammin kuin miehet? Vai osaavatko miehet vain piilottaa ne paremmin? Oli miten oli, ikäviä ne kompleksit kuitenkin ovat.