Yes, also my heart will go on..

Varsin herkkä yksinäinen ilta. Ensin katsoin kynttilän valossa romanttisen komedian, nimeltä 21 tapaa pilata avioliitto. Sitten menin saunaan, laitoin oikeen tuoksutippojakin. Lopuksi parvekkeella makasin (kyllä, minulla on parvekkeella sänky) kynttilämeressä, poltin tupakkaa ja kuuntelin celine dionia.  Ainoa asia mikä jäi uupumaan oli se tuttu ja turvallinen lämmin kainalo, mutta minun osaltani kainolot saavat nyt pysyä kylminä ja tuntemattomina. Poissa silmistä, poissa mielestä. Odotan ja odotan. Etsin ja siitä huolimatta en sitä löydä. Lakkaan pitkiksikin ajoiksi etsimästä, mutta siltikään en koe niitä kuuluisia perhosia joista ihmiset puhuvat. Minun perhoseni taitavat olla syvällä kotelonsa piilossa. Eivät halua millään tulla ulos, mutta mikäs niillä tuolla on ollessa. 

Vielä muutama tunti..

Niin pääsen kotiin nukkumaan! Oi miten kiva onkaan vaipuu yövuoron jälkeen nirvanaan oman peiton alle. Kesä ja kesätyöt lähestyy loppuaan , joten on ehkä aika ruveta blogiakin pitämään useemmin. Paitsi eipä kukaan ole tullut kitisemään ja hyvä niin, tämähän on mua itteeni varten. 

Kuten kuvasta näkyy, tänä kesänä on vietetty juhlia. Armas pikuveljeni pääsi ripiltä tuossa viime lauantaina, ja päätimme sitten ottaa samaan syssyyn perhepotretin kun oli niin paljon innokkaita sukulaasia kameroiden kanssa heilumassa. Huomioikaa ihmeessä nämä meidän ilmeet, ovat varsin hupaisat. Äitee oli ainoa joka osas kunnolla kattoa kameraan. 

Juhlista olikin sitten mukava palata kotosalle, kun tiesi että lapsethan siellä ovat vastassa. Jorma on löytynäyt uuden unikaverin, kun mossesta tuli muuton jälkeen saunakissa. Mikä lie kovissa saunanlauteissa niin kivaa, että siellä pitää lähes asustaa? 

Onneksi ehdin tänäkesänä edes päiväseltään vierailla Laviassa, joka on yksi lempipaikoistani tässä tylsähkössä suomessa. Vaikka kyseessä on erittäin pieni vajaan parin tuhannen asukkaan maalaiskunta, osaa se vaan joka kerta herättää suurta lämpöä nykyisessä kaupunkilaisminässäni. Maalta kotoisin ja maalle taitaa se sydän myös kuulua, kaikesta huolimatta.