Sunnyday, sunday.

Voiko ihanemmin sunnuntai enää alkaa? Heräät 8.30 siihen kun kollinpentu puree varpaasi "irti". Entä mitä sen jälkeen kun olen melkein tullut syödyksi? Tämä neiti saa siivous kohtauksen. Hei, vaihdoin jopa verhot ja otin jouluvalot olkkarista pois! Jo oli kyl aikakin.

Entä sitten kun siivottavat paikat loppuvat? Sanoppa se. Tästä nämä sunnuntait ovat kurjia; ei koskaan mitään rakentavaa ja miellyttävää tekemistä! Onneksi prameat ystäväiseni tulevat yökylään, muuten olisin varmaan jo hypännyt parvekkeelta alas (älä ota sitä vakavasti).

Asiasta moottorisahaan..niin mihin sahaan? Ei hitto, tässä se taas nähtiin. Sunnuntai syndrooma on vallannut jo mielikuvituksenikin. No ettepä jää paljosta paitsi :)



Hauskaa sunnuntaita, pallerot! <3

fiEsta

"ilman viinaakin voi olla hauskaa" minä olen nyt ekaa kertaa elämässäni tuota mieltä. Kun olen viimeksi uutenavuotena juonut, olen alkanut arvostaa elämää ilman viinaa. Myönnän, leikkaus on vaikuttanut myös tähän asiaan. Ja ammattieettiset asiat myös.
Minua ketuttaa se, kun ollaan oltu juhlissa keskustellaan siitä kuka oli eniten sekaisin. Olen kurkkuani myöten täynnä suomalaista juomakulttuuria. Kaikki suoraan kurkusta alas, äkkiä känni päälle, halvinta mitä löytyy...

Minä olen se ihminen, joka pyörittelee silmiään kun pissikset makaavat baarin edessä oman oksennuksensa peitossa. Olen sellainen ihminen joka ei etsi baarista yhden illan säätöjä. Minä olen sellainen nainen joka aikoo muuttaa juomatottumuksiaan eurooppaleisemmaksi, siis sivistyneemmäksi.

Never stop thinking

Koulu on taas..blaah. Leikimme ensiapukurssilla bussikolarin uhreja ja pelastajia. Höpöttelimme ryhmänohjaajan kanssa työharjoittulujaksosta, jaoimme kokemuksia. Lävistin eilen illalla ylähuuleni uudelleen ja rei'itin kaverin korvaan industrialin, veristä hommaa. Naapurissani oli tiistai illan kunniaksi etkot, mutta tajusivatpahan lähteä ajoissa. Eli tuli jopa nukuttuakin.

Yksi leikkaushaavoistani (joita muuten on 5 kappaletta) mätii hieman, muuten partantuminen on edistynyt huimasti, kävelin kouluunkin aamulla.

"Läskiäinen"

Oli kiva herätä aamulla kun pikkuveli toivotti niin iloisesti "hyvää laskiais-sunnuntaita!". Muuten kiva mutta minä en tänävuonna pullia voi syödä. Söin kyllä muusia ja peräti yhden lihapullan, mikä voittaa kyllä nutriletit mennen, tullen ja vielä palatessakin. Huomenna aioin urheasti palata koulunpenkille. Ketuttaa vaan nuo uudet lukujärjestykset, kasista neljään maanantaista torstaihin ja perjantaina vain kahteen. Ja kun luvattiin jo viimeksi, että kohta helpottaa..ja kilin v*tut! Minähän teille helpottamiset näytän..No se siitä kiukustumisesta. Onneksi täytyy kärsiä vain viikko niin sitten ollaankin jo hiihtolomalla. Sen jälkeen viisi viikkoa opiskelua ja taas työharjoitteluun..ja sitten pitääkin jo erikoistua. On se hyvä, että ainakin maha tajuaa vihdoin jo väistyä tieltäni! Vapise Vaasa, sillä "läskiäinen" palaa huomenna :D.

GBP

Tiistaina vaasan keskussairaalassa kello 07:00 vaihdoin sairaalavaatteet päälleni ja astuin puntarille. Kokonais painon pudotus kuudessa viikossa 24,6 kiloa, muistaakseni. 07:40 aloitettiin valmistelut leikkausta varten. Sain kanyylin vasempaan kämmeneen (ei sattunut juuri lainkaan). Neljä hoitajaa häsäsi ympärilläni enkä oikein pysynyt perillä siitä kuka teki mitäkin. Lopulta tuli anestesialääkäri paikalle ja minulle ruvettiin antamaan nukutusainetta. Heräsin heräämöstä noin kello 10:00 pää ihan sekaisin, kipuja ei juurikaan ollut. Piti oikeen kurkata paidan alle, että onko mut nyt varmasti leikattu! Osastolle pääsin n. kello 12. Jaoin huoneen 3 muun ihmisen kanssa, mikä oli mielestäni varsin rasittavaa, etenkin yöllä kun olisin saanut nukkua. Hoitajat päästivät minut heti yksin vessaan, muistan vaan kuinka korvissa vinkui ja meinasi taju lähteä. Kuitenkin sain pidettyä itseni kasassa, enkä pyörtynyt. Kotiutus tapahtui seuraavana päivänä kello 13:00 jälkeen.

Emme päässeet kuin laihialle asti kun sain valtavia vihlovia kipukohtauksia oikeaan kylkikaareen. Ensihoitajat kävivät kotona,mutta silloin kaikki kivut olivat hävinneet. Yöllä kivut jatkuivat ja menimme mummelin kanssa päivystykseen, missä todettiin kaiken olevan kunnossa. Nyt olo on mitä mainioin. Huhhuh, mikä viikko :D

Nightmare is over

Huomenna on oltava Vaasan keskusairaalassa kello 7 aamulla, preoperatiivisella poliklinikalla. Kerron lisää kun kotiudun sairaalasta ja vointini on kohentunut. Että tämmöiset ystävänpäivä terveiset minulta :)

psykoLOGIAA

Cosmo väitti joskus, että naiset valitsevat kumppanin joka muistuttaa jollaintapaa heidän omaa isäänsä. Anteeksi nyt vain mutta minun isäni ei ole minua pidempi, eikä varsinkaan renttu. Jälleen tässä sitä vain miettii kaikenmoista hömppää aiheesta miehet ja maailma. Analysoimmeko liikaa? Kuitenkin ajatuksesta kolmanteen,ihmisen aivot jakautuvat kahteen osaan; tunnepuoleen ja loogiseenpuoleen. Luulempa, että naisilla on vallassa tämä niin kutsuttu tunnepuoli ja miehillä looginen..mutta voiko se asia nyt niinkään olla. Ajattelevatko miehet muka loogisesti..tarkemmin mietittynä he ajattelevat luultavasti yksinkertaisesti. Eikö naisilla ole tunnetusti käytössä niinsanottu "naisenlogiikka"? Mitä se sallainen oikeastaan edes on? olemmeko joitakin vainukoiria, jotka käyttävät aistejaan saadakseen vainun asioista...vai olemmeko me kaikki täydellisyysfanaatikkoja joiden on aina pakko olla miestenkin yläpuolella. Koskeeko fanaattisuus vain logiikkaa vai meneekö tämä myös psykologiselle osa-alueelle. En enää tiedä itsekkään. Ja tiedän, ette jaksa lukea ja teitä ei kiinnosta, mutta sowhat minua asia kiinnostaa. Ihmisen mieli on kuin jokin palapeli, joka rakentuu useasta eri palasesta. Jos yksikin palanen puuttuu, kokonaisuus menee piloille.

Never want to live in kyrö.

Autuaallinen vapaa-päivä. Ensin parturissa ja sitten kotona hyvän ystävän seurassa. Feissarissa on kiva kyyläillä ihmisiä :D Enää kaksi yötä leikkaukseen. Viimein saa heivata nutriletit takahuoneeseen! En enää ikinä halua popsia moisia, hyi v*ttu. Kävimme tänään maakunta kierroksella.Pistäydyimme myös "iki-ihanassa", vanhassa yläaste kunnassani, isossakyrössä. Sorry, ei ole ikävä niitäkään vuosia :) Syyksi sanotaanko vaikka, että en ole oikeen ollu ihmisten mieleen sielläpäin. En nähkääs mahtunut koskaan "kyrönmassateinit"- muottiin, kaikella kunnioituksella. Kohtapa mahdunkin "me aidot ihmiset" muottiin. Niin se vaan menee, enkä ole katkeroitunut.

BW; entinen isokyröläinen.

Never stop..dreaming

Aika on liian hidas odottaville

liian joutuisa pelkääville
liian pitkä murheellisille
liian lyhyt riemuitseville
mutta rakastaville 
rakastaville aika on ikuisuutta.

Romance i miss u

Minullako romanssi? Älkää nyt hulluja luulko. Veimme tuossa ihana serkkutyttöni kotiin. Häntä odotti poikaystävä, kynttiläillallisineen. Tokaisin " toiset vaan saa nauttia elämästä, ja toiset saa vain tapella ollakseen terveitä." Tämä ei ole kateutta niin kun nyt moni luulisi. Elämäni on aivan erimoisessa vaiheessa. Olen "nauttinut" liikaa elämästäni ja nyt on aika maksaa kalavelat takaisin. Rohkenempa väittää, että minulla on kaikki vielä edessä, niin erot ja romanssitkin. Vaikka onhan niitä eroja jo takana, mutta ensirakkaus on jäänyt vielä kokematta. Kesä näyttää jo paljon valoisammalta, kun tiedän että tulen elämään elämäni parhaita hetkiä. Viva la vida, eläköön elämä.

Lisää informaatiota leikkauksesta

•  Leikkauksen jälkeen laihdutaan siksi, että energian saanti ruoasta vähenee. 
• Vuonna 2010 Suomessa tehtiin noin 800 lihavuusleikkausta.

Kriteerit leikkaukseen:

• Painoindeksi  vähintään 40 terveellä henkilöllä tai vähintään 35 henkilöllä, jolla on laihduttamista edellyttävä sairaus (esimerkiksi diabetes tai uniapnea.
• Ikä 20 - 60 ( 65) vuotta. (EI OLE TOTTA, nuorin leikattu suomessa 18, ruotsissa 16 ja jenkeissä 13-14.)
• Leikkaus ei voi olla ensimmäinen lihavuuden hoitokeino. Ennen leikkausta lihavuuden hoitamiseksi on yritetty laihdutusta ja painonhallintaa asiantuntevan ammattilaisen ohjauksessa.
• Potilaan arvioidaan kykenevän muuttamaan syömistottumuksia leikkauksen edellyttämällä tavalla. Esimerkiksi huomattava ahmimishäiriö tai alkoholiongelma ovat esteitä leikkaukselle.

Minulle tehtään A eli ohitusleikkaus. B on sleeve eli ns. banaani leikkaus ja C panta, jota ei enää oikeastaan käytetä.

• Mahalaukun ohitusleikkauksessa mahalaukku katkaistaan yläosasta läheltä ruokatorvea ja ruokatorven puoleisesta osasta rakennetaan yhteys ohutsuoleen. Leikkauksessa tarvitaan vielä toinen liitos, jolla pohjukaissuoli ja ohutsuolen alkupää liitetään mahalaukusta tulevaan suolen osaan. Syöty ruoka siirtyy ruokatorvesta tultuaan heti ohutsuoleen, eli mahalaukku ohitetaan. SUOMEKSI: minusta tulee lähes kokonaan mahalaukuton :)

Jeppis

Sairaala-reissu takana päin. listaan tänne hyöhemmin enempi tietoa, mutta sanon nyt vaan LEIKKAUKSELLE EI OLE MITÄÄN ESTETTÄ.



Paistaahan se päivä viimein minullekkin.

hElou.

Huomenna sairaalaan. Pikkasen jänskättää....Noh pitäkäähän kaikki mulle peukkuja pystyssä, että kaikki menis nappiin. Verikokeis ja spirometriassa ei ny mitään, mutta se ultra jännittää..vieläkö sisuskalut ovat rasvaiset. toivottavasti EI.

Väliaika

Painonpudotukseni tänäpäivänä kaikenkaikkiaan -22,500 kg, mikä tarkoittaa 300g tavoitteeseen ja aikaa on puolitoista viikkoa. BMI ei ole enää 50, vaan 43.5.aika nopeeta pudotusta viidessä viikossa, eikös vain? :)

My FATstory

Miten tähän kuntoon olen joutunut? Eli siis, suvussani on paljon ylipainoa ja sairauksia. Eli osittain tässä ovat geenitkin pelissä. Mutta Kyllähän te kaikki ymmärrätte että ihmistä lihottavat ruoka ja juomat, etenkin roskaruoka ja alkoholi. Lihoamiseni alkoi 11-vuotiaana, silloin syynä oli ruoka. Söin mitä sattuu, mutta muistakaa mistä lapsuuden ruokailutottumukset tulevat, kotoa. Kaikella kunnioituksella äitiseni. Minua kiusattiin koulussa 10 vuotta, eli esikoulusta ammattikoulun ensimmäiselle luokalle. Kärsin masennuksesta eteenkin siinä 15-vuoden iässä jolloin kiusaaminen oli pahinta.Rohkenen sanoa että myös masennus on vaikuttanut syömisiini. Liikuntaa en uskaltanut harrastaa, sillä häpesin itseäni enkä saanut siihen kannustusta kotoa. Jälleen kaikella kunnioituksella teille, vanhempani. Laihdutus yrityksiä minulla on tapana seuraavan laisia: olin teini-iässä 2 vuotta lakto-ovovegetaristi, koska luulin lihan lihottaneen minua, Syömättömyydellä koitin laihduttaa, koska olin saanut sellaisen mallin ystävältäni (en ole katkera).Äitini painonvartioiden pisteenlasku menetelmällä yritin myös, koska sitä oltiin kehuttu. Kaksikertaa otin nutriletti kuurin, silloin painoa putosikin. Joskus liikuin kuin hullu, mutta tuloksia ei tullut. Lopulta olin niin väsynyt yrittämään, että luovutin ja silloin lihoin vuodessa melkein 30 kiloa, tuolloin olin 19-vuotias ja alkoholilla oli aika suuri osuus lihoamiseeni. Leikkaus tuli ensimmäisen kerran mieleeni 18- vuotiaana, mutta en saanut tukea siihen. Lopulta saimme isoäitini kanssa lääkärinajan varatuksi elokuussa 2011.



Tiistaina 13.9.2011 marssin Vaasan Mehiläiseen Mikael Viktorzonin vastaanotolle. Kuten oheisesta linkistä selviää hän on vatsaelinkidurgian erikoislääkäri, professori jonka erikoisalaa on erityisesti lihavuuskidurgia.Hän oli alusta alkaen samaa mieltä kanssani, eli mahalaukun ohitusleikkaus olisi edessä. Tiedän että moni kauhistelee nyt sitä miten 19-vuotias voi päästä noinkin isoon leikkaukseen. Asian ratkaisi painoindeksi lukua 50 ja lisäksi suvussa vahvasti kulkevat kansantaudit. Ilman armasta isoäitiäni en olisi ikinä saanut tarpeeksi rohkeutta hakeutua leikkaukseen. Kiitokset siis hänelle.


http://www.lasertilkka.fi/asiantuntijat/laakarit/mikael_victorzon




Jo seuraavana päivänä, eli 14.9.2011 menin verikokeisiin vaasan Mehiläisessä. Kokeet maksoivat yli 400 euroa, mutta sain parasta palvelua kuin missään muualla olen ikinä saanut.


Maanantaina 19.9.2011 Minulla oli sisätautien ylilääkärin Kaj Lahden vastaanotto Mehiläisessä. Samalla sain kuulla tulokset verikoista. Verensokeri arvot olivat koholla, niinkuin kolesterolitkin. Sain myös elämäni vakuuttavimman saarnan tupakan haitoista, tällä kertaa haitat kohdistuivat minuun eivätkä tilastoihin.  Kaj oli samaa mieltä minun ja Viktorzonin kanssa. Hän siis puolti leikkausta. Seuraavana päivänä Tupakointi jota oli jatkanut enemmän kuin 4,5 vuotta loppui.


Kävin vielä ravintoterapeutti Timo Valkoisen vastaan otollla mehiläisessä. Häneltä sain hyviä ohjeita ja tukea jatkoon liittyen. Sain tiedot mm. ENE (erittäin niukka energinen)-dieetin  ja leikkauksen jälkeisestä ruokavaliosta.


Perjantaina 18.11.2011 Minulla oli jälleen tapaaminen Viktorzonin kanssa, tälläkertaa toimenpiteenä oli edessä Mahalaukun tähystys eli gastroskopia. Jännitin kovasti, mutta sain diapamin puolituntia ennen toimepidettä. Sisuskaluni olivat siistit joten rakenteellista estettä leikkaukseen ei olisi. Enää olisi edessä Jonotus kirjeen tupsahtaminen postista. (mikäli myöskin mahasta otettu koepala olisi kunnossa)


5.12.2011 Sain kirjeen Vaasan keskusairaalasta. Kirjeessä sanottiin " hoidon tarpeen arvionti on tehty ja teidät on asetettu jonoon hoitoa varten. Terveydenhuoltolaki edellyttää että ei-kiireellinenhoito on aloitettava kuuden kuukuaden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu." Se oli kuin kivi olisi tippunut sydämmeltä.


29.12.2011 Sain uutta postia sairaalasta. Siinä sanottiin, että minulle oltiin varattu seuraavat ajat:


7.2.2012 verikokeet
7.2.2012 Spirometria
7.2.2012 maksan ultraäänitutkimus
7.2.2012 preoperatiivisen poliklinikan esikäynti
7.2.2012 ravitsemusterapia
14.2.2012 Puhelinaika saaralasta, hoitaja soittaisi minulle.
15.2.2012 LEIKKAUSPÄIVÄ


Tämä kaikki tarkoitti sitä, että ENE-kuuri olisi aloitettava 3.1.2012. ENE-dieetin aikan syödään mm. Nutrilett-valmisteita 5-6 pussia päivässä. Painoa oli minun pudotettava 12,8+10 eli 22,8 kiloa.


Tilanne on nyt 1.2.2012 on -20.500 kiloa ja painonpudotusaikaa on vielä 2 viikkoa. Pelkällä ruokavaliolla en ole laihduttanut, vaan olen liikkunut ahkerasti. Vesiliikunta on henk.koht. suosikkini ja parhaimmillaan olen käynyt uimahallissa 4 kertaa viikossa.


Toivon, että minua ei tuomita tästä asiasta kun ei tähänkään mennessä ole tuomittu. Tämä on elämäni paras päätös ja toivon syvästi, että te nuoret jotka olette samassa veneessä kanssani otatte neuvosta vaariin. 




Tässä vielä kuva hahmottamaan leikkausta