Lokakuussa juhlimme koko suvun kesken näitä kihlajaisia. Mutta silloin eivät kaikki huomanneetkaan vatsassani kasvavaa vauvelia. Tämäkin oli yksi sellainen päätös joka tuumattiin yhdessä ja tuntui luontevalta. Molemmat meistä ovat lapsirakkaita ja haave omasta perheestä oli tullut jälleen pinnalle kun rakkaus/suhde syveni.
Syksy ja talvi kuluivat masua kasvatellessa ja töissä käydessä. Ihmettelin onneani ja oletin että tämä varmaan riittää ja nyt alkaa se normaali arki pikkuhiljaa. Mutta olin väärässä. Ystävänpäivänä 2015 pömpö vei minut hotelliin, jossa hän sitten huoneen esiteltyään polvistui, kaivoi sormuksen esiin ja pyysi minua vaimokseen. Vastaus oli tietysti kyllä ja itkuhan siinä minulta tuli.
Häät pidettiin maistraatissa 27.2, todistajina vain minun vanhempani. Halusimme pienen ja intiimin tilaisuuden, jonka jälkeen sitten päädyimme hotelliin viettämään kuherrusviikonloppua <3 suunnittelemme kyllä pitävämme lapsen vartuttua isommaksi oikein perinteiset tanssirikkaat häät, joissa vieraat saavat syödä (osa mahdollisesti juoda :D) itsensä kipeiksi. Odotamme siksi lapsen varttumista, jotta voimme turvallisin mielin jättää hänet häämatkan ajaksi mummolle hyvään hoitoon :).
Nyt elämme raskausviikkoa 39+ 6 eli huomenna koittaa kauan odotettu laskettuaika. Luulempa että poitsu viihtyy masussa vielä tovin..mutta pääasia on kuitenkin että hänellä on kaikki hyvin, vaikka me vanhemmat meinaammekin olla jo malttamattomia!
Tämän teksin takana on opetus siitä että elämä on tehty elämistä varten. Tämä on meidän tapamme elää tätä nuorta elämäämme, ja jokaiselle löytyy se omanlainen tapa. Tovottavasti joku saa tästä rohkeutta ottaa reippaasti härkää sarvista kiinni, antaa tunteiden viedä ja ties mitä muuta. Minä itse en ennen pömpön löytämistä olisi ikinä voinut kuvitella sitoutuvani tai rakastuvani kehenkään. Sitoutumiskammo taisi olla yksi ongelmistani.. Näin ne asiat kuitenkin vain tapahtuvat, ja hyvä niin <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti