Minä olen odottanut sinua kauan..

Ja viettänyt helluisen vapaapäivän kotona kissojen kera. Mummolassa tuli kylläkin käytyä. Omaa äitiä en kuitenkaan nähnyt kertaakaan. Näemme varmasti myöhemmin. Olen kyllästynyt ja turhaantunut. Pakko ois päästä jonnekkin muualle, mahdollisimman kauas. Tehdä jotain jännää ja hulvatonta, niinku silloin nuorempana. Miten silloin olinkin niin impulsiivinen?!

Onneksi pahin on ainakin koulun osalta ohi ja näyttäisin valmistuvan kunnialla, kelvollisin arvosanoin korkeakouluakin aatellen. Kentälle ois kyllä kiva jo päästä täyspäivääsesti, ois kunnolliset tulot eikä tarttis ihan kitkutella. Elämme odottavaisia aikoja...

Tämä blogin pitäminen on jälleen pinnalla. On huojentava kirjoittaa just siitä mikä eniten huvittaa. En odottanut minkään moisia lukijoita tähän, mutta kiva nähdä että tietyt ihmiset seuraavat ihan mielellään ykitoikkoista elämääni.

Oikeastaan elämäni on värikäs kuin sateenkaari, en vain tuo sitä julki.