sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Huumevalistus?

Nuorille on turha jakaa yleistietoa erilaisista huumausaineista. Valitettavasti he tietävät niistä hyvinkin paljon. Mahdollisesti tieto on peräisin kavereilta tai se on itse opittu kantapään kautta. Vanhemmat toivovat että huumevalistus tulisi koulun puolesta. Entä sitten kun nuoria ei kiinnosta koulunkäynti? Kaikki mistä heille paasataan menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Entäs vanhemmat? Vanhemmat ajattelevat usein jotakuinkin näin "ei meidän lapsemme." Mitä siis turhaan saarnaamaan, kun ne meidän lapset ovat niin "puhtaita". Totuus on kuitenkin se, että jo muutamassa kuukaudessa tämä ns. puhdas nuori, voi likaantua pahastikkin. Syynä ovat aineet, niiden käyttö ja niiden välittäminen. Aineet ovat nuoren ainoa elämänkumppani.  Koulunkäynti ei enää maita vähääkään, eikä nuori välttämättä vieläkään käsitä että syynä ovat aineet.
Kama on ponnahduslauta muunlaiseen rikollisuuteen. Syntyy noidankehä. Ei ole ammattia, ei ole työtä, ei ole rahaa ja ei ole kamaa.  Kehästä pääsee yhdellä hyvällä tavalla (jonka me kaikki varmasti tiedämme) ja kahdella pahalla tavalla. Otetaan velkaa tai ruvetaan tekemään rikoksia. Murtoja, ryöstöjä ja mitä vain, vaan siksi että kama pysyisi elämässä.  Nuorelle kertyy rikosrekisteriin komeita merkintöjä; myymälävarkauksia, rattijuopumuksia ja huumausaine merkintöjä. Lopulta nuorta odottaa vankila. Vankilasta tulee nuoren koti ja siellä oleskelu tutustuttaa yhä suurempiin rikollisuuden ympyröihin. Lopulta elämä on kamppailua yhteiskuntaa vastaan, aineiden puolesta. Aineet pysyvät elämässä ja ennemmin tai myöhemmin ne vievät hengen. Jos itse aineet eivät ehdi tätä nuorta tappaaa, sen tekevät entiset rikoskumppanit, ihmiset joille hän on velkaa.

Rivienvälistä; Nuoret, aineet vievät hautaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti